Joko syy on mussa tai Vepsussa. Tai molemmissa. Ihan miten tahansa, on VPS aina hävinnyt liigaottelunsa Hietalahden stadionilla, kun olen ollut paikan päällä; tai pelannut tasan. Kahden vuoden aikana otteluita on kertynyt – en nyt tarkkaa lukua tiedä tai muista – yli kymmenen ainakin. Aina kun olen ollut VPS:n matsipäivänä Vaasassa, olen käynyt ottelun väijymässä.
Mutta kun ne perkeleet eivät ole koskaan voittaneet. Ainoat Vepsun voitot olen todistanut talven ja kevään treenihöntsissä, Liigacupissa ja Suomen cupissa. Olen saanut selvän kuvan mustavalkoisista: masentavaa paskaa kausi toisensa jälkeen. Turhia, ikuisiksi lupauksiksi jääneitä pelaajia – etunenässä Antonio Inutile. Mieshän on nimensä mukaisesti täysin hyödytön! Uuh/uhh.
Vepsu on Vepsu ja sillä on tietty status Vaasassa. Hietalahden perinteikäs stadion on nasta mesta (vaikka aina tuulinen ja kylmä) ja VPS seurana kunnioitettava. Mutta joukkue ei ole vakuuttanut kahden vuoden aikana kertaakaan, kun Vaasassa olen enimmäkseen aikaani viettänyt. Toivottavasti Vepsu ei kuitenkaan Ykköseen tämän kauden päätteeksi putoa, sekin uhkakuva alkaa olla tätä menoa realistisempi kuin säilyminen pääsarjassa. Viimeksi tuli turpaan Turun Internationalia vastaan 0-3.
VPS pelaa kauden viimeisen ottelunsa Hietalahdessa 16.10. tampuriinia vastaan. Josko kirous silloin viimein loppuisi? Enpä usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti