Jari ”Litti” ”Kuningas” ”Hitti-Litti” Litmanen saa patsaan. Vihdoinkin. 10.10.2010 kello 10 julkaistava patsas tulee komeilemaan Lahden Kisapuistossa. Suomen kaikkien aikojen urheilija ja ihminen ansaitsisi silti parempaa. En puhu nyt mistään sairaalloisesta henkilökultista, vaan ihan normaalista sankari-ihannoinnista. Oi Litti on!
Monta presidenttiä, yksi Kuningas. Ensinnäkin Litti on Kuningas. Hän on myyttinen hahmo, pelikenttien maestro vailla vertaa. Suomen futishistoriassa lähelle Litmasen taitoja on päässyt vain Petri ”Valkoinen Pelé” Tiainen, joka niin ikään edusti uransa varrella Ajaxia. Tiaisen ura päättyi liian aikaisin, mutta Litti jatkaa edelleen – niin uskomattomalta kuin se aina kuulostaa. Viimeisin Kuninkaan uroteko nähtiin viime lauantaina Oulussa. Saksarimaali oli kuin nuoruuden päivillä Amsterdamin yleisön edessä tehty loistelias täysosuma!
Litmanen on Suomen Kuningas. Siispä mielestäni pelkkä patsas ei riitä. Litmasen naama pitää saada postimerkkiin ja nimi katukylttiin Lahdessa ja muissakin suomalaisissa kaupungeissa. Lisäksi Litmasen on saatava virallinen liputuspäivä ja tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on muutettava Kuninkaan vastaanotoksi, jonne Jari kutsuu vieraikseen jalkapalloilevan maailman kerman vuosittain juhlimaan.
Minun ensimmäinen jalkapalloidolini oli Roberto Baggio vuoden 1994 MM-kisojen vuoksi, mutta vajaata vuotta myöhemmin ”löysin” Litmasen, josta tuli eniten käsitystäni jalkapalloneroudesta muovannut pelaaja. Pikkupojasta asti olen siis Littiä seurannut ja ihaillut. Litmanen on uskomaton pelaaja ja upea ihminen. Litin myyttinen sädekehä ja taidot ovat kiehtoneet jo yli viisitoista vuotta ja kiehtovat edelleen. Loppua ei näy eikä tule.
Kun Jari Olavi Litmanen lopettaa uransa (lopettaako hän todella ikinä?), silmäni kostuvat, nousen seisomaan ja riisun päähineeni, jos sellainen silloin päässäni on. On vain yksi Kuningas. 10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti