Suomen cupin loppuottelut pelataan lauantaina 25. syyskuuta Helsingissä. Ketä kiinnostaa? Mua ainakin. Jopa niin paljon, että lähden finaaleja paikan päälle väijymään, aistimaan aitoa kotimaista futistunnelmaa, bongailemaan jalkapallopersoonia, näkemään tulevat cupin mestarit vuosimallia 2010.
Cupia ei tunnuta arvostettavan tarpeeksi. Tosin suomalaisessa mediassa jalkapalloa muutenkaan ei arvosteta tarpeeksi, ei ainakaan kotimaista. Harva mattivirtanen oikeasti osaa sisäistää cupin merkityksen ja sen ylivertaisuuden kilpailumuodoissa. Eihän cupin voitto ole tietenkään täysin sama asia kuin Suomen mestaruus tai menestyminen eurokentillä, mutta silti se on iso juttu – tai ainakin pitäisi olla. Tiedä sitten, onko se sitä esim. HJK:lle, joka on turtunut menestykseen. Cup onkin nimenomaan suuri näytönpaikka ja menestysmahdollisuus pienille seuroille ja alasarjojen edustajille; ja iso ilonaihe näiden seurojen kannattajille.
Inglännissä legendaarisen FA Cupin voitto on joidenkin mukaan isompi juttu kuin paikallinen liigamestaruus. Ainakin perinteiltään ja tapahtumastatukseltaan FA Cup on omaa luokkaansa: Finaalipäivä on kansallinen juhlapäivä ja Wembley ottelun näyttämönä täyttyy finaalijoukkueiden kannattajista. Tietysti on kohtuutonta verrata minkään maan cupin – etenkin Suomen – statusta Inglännin vastaavaan, mutta asiaa ei voi olla huomioimatta.
Toivottavasti finaalipäivänä Taka-Töölössä riittää tunnelmaa ja aitoa innostuneisuutta, pieni hulinanpoikanenkin olisi paikallaan, pelataanhan sentään isoista asioista. Ohjelmaltaan uudistuksia kokenut Suomen cup on toiminut, toivottavasti se toimii loppuun asti, vaikka televisioinnista johtuen ottelut pelataan jo hyvin varhain: miesten pikkufinaali klo 10, naisten finaali ja pikkufinaali klo 12 ja miesten HJK-TPS–klassikko klo 15. Mutta hei, Inglännissäkin finaali pelataan päivänvalossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti