Jalkapallo(kulttuuri), kannattajuus ja musiikki kulkevat käsi kädessä, söpösti rinnakkain. Enkä nyt hae takaa pelkästään casuals-kulttuurin läheisyyttä (britti)musiikin kanssa, vaan myös yleisesti – eihän suotta nykyisin MM-kisoilla ole virallisia tunnusbiisejä, joista viimeisin oli Shakiran ’Waka Waka eeh, eeh, aah, ooh This Time for Africa’.
Kukapa ei muistaisi YLE:n valitsemaa suosikkitsibaletta vuoden 98 MM-kisojen TOP-5-koosteissa? ’Samba de Janeiro’ soi, vaikka kisojen tunnusbiisi oli Karibian Sillanpään ’The Cup of Life’. Tämänkaltaiset ihan iloisen menevät kesäbiisit tarjoilevat toki nostalgiaa, mutta itse kannattajakulttuuriin ne eivät millään tavalla liity.
Kanadalaisen (!) Stars-yhtyeen rauhallinen ’Barricade’ on hyvä esimerkki surullismielisestä, jalkapallohuliganismiin liittyvästä kappaleesta, jossa mainitaan mm. Pöörperi ja sikojen kyynelkaasu – taustalla keskivaiheella ja lopussa kuuluu lädityylistä chänttäilyä, kyseessä on kieltämättä varsin hyvä biisi. Perinteisempää, lähes kaikkien tuntemaa linjaa tarjoilevat mm. The Libertines, Oasis, Blur, The Smiths, Arctic Monkeys, Ultravox, David Bowie, The Stone Roses, Joy Division… listausta voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.
Yhdysvaltalaisen The White Stripesin palkittu ’Seven Nation Army’ tuskin olisi lyönyt itseään futispiireissä läpi, jolleivät italialaiset olisivat alkaneet hoilata biisin tarttuvaa kertosäeriffiä vuoden 2006 MM-kisoissa. Ja tuskin kyseistä hoilausta olisi suuremmin kuultu Suomessakaan asti. Joidenkin biisien tunnussävelet kuitenkin ovat erittäin käyttökelpoisia chäntteihin, joista Suomen skenessä heti mieleen vyöryvät lahtelaisten erityisen loistavat ’Hey Jude’ (The Beatles) ja ’Marraskuu’ (Miljoonasade).
Koskakohan Suomessa kannattajaryhmät alkavat kuvakoostevideoissaan käyttää taustalla paikallisen paskapunk-poppoon mättömusaa niin kuin tunnutaan tekevän paljon Etelä-Euroopassa? Töpselit voisivat aloittaa muotiaallon Naamikostajilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti