Ihmismeri. Velloo. Olut virtaa. Nousee päähän. Ohut ilma. Vieressä hollantilainen, edessä baski, takana ranskalainen, iholla norjalainen. Sumua. Auringon pilkahduksia. Lämpömittari kaksikymmentä astetta alempana kuin jossain tuolla kaukana laaksossa.
Useita, lukemattomia tunteja odotusta. Ja sitten kun he tulevat, me räjähdämme innosta. Kestävyysurheilun kuninkaat saapuvat, kovakuntoiset ja kovapäiset sankarit. Nuo hullut, jotka kipuavat vuorten seinämiä pelottomasti väsymystä ja tuskaa halveksuen.
Ja me huudamme heille, kannustamme aivan vierestä. Kun yksinäinen pyöräilijä sujahtaa kansan keskelle. Ja me vetäydymme pois alta ja annamme sankarille juuri sen verran tilaa, että hän kykenee raatelevaa matkaansa jatkamaan.
Jos olisimme Alpeilla. Mutta siellä voimme olla myös henkisesti. Ranskan ympäriajon suuria hetkiä tarjoillaan hopealautasella. Urheiluyleisö hullaantuu. Iskuja, iskuja. Kamoon, kamoon, kamoon! Myyttisesti kietoudumme tunteeseen ja yritämme edes ripauksen tuntea samasta hurmiosta ja kirjoittamattomasta tuskasta, mitä pyöräilijät kokevat.
Galibier, kuiskaa minulle salaisuutesi. Oi, Galibier. Nimesi on kaunis kuin kevään ensimmäinen alppikukka sateisen yön jäljiltä. Galibier, Galibier…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti