Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ei kai tätä enää pitäisi ihmetellä, kun ei se oikeasti ole ihmettelyn arvoista, mutta silti: mitä täällä tapahtuu? Espanja pelaa jo kolmatta (3!) kertaa peräkkäin arvokisojen loppuottelussa.
Ikuisen epäonnistujan ja desperadon maine pyyhkiytyi pois espanjalaisista neljä vuotta sitten, kun Luis Aragonésin jengi voitti EM-kultaa. Lisää tuli kaksi vuotta sitten maailmanmestaruuden muodossa, puikoissa oli Real Madrid -legenda Vicente del Bosque. Ja nyt on taas Espanja finaalissa.
Jo vuosikausia Espanja on menestynyt nuorten puolella, mutta aikuisten puolella menestys antoi odottaa itseään. Toki historiasta löytyy EM-voitto vuodelta 1964, mutta se ei ole yhtään verrattavissa nykypäivän kisoihin. Ja toki Espanja eteni EM-finaaliin 84, mutta se taisi olla pikemminkin työtapaturma. Sittemmin Espanja on aina pettänyt ja ollut jopa yleinen naurunaihe kisoista kisoihin.
Mutta sitten tapahtui jotain. Joukkue nuoreni ja radikaaleja ratkaisuja tehtiin. Hyökkäyspäässä Fernando Morientes hiipui, eikä Raúlkaan enää mahtunut joukkueeseen. 2006 MM-kisoissa Espanja ei vielä ollut valmis menestymään, se kaatui Ranskaa vastaan. Mutta pari vuotta myöhemmin joukkue oli kokeneempi ja yhtenäisempi. Ja selvästi innokkaampi. Villa, Torres, Xavi, Iniesta, Ramos ja kumppanit edustivat sitä uutta Espanjaa, jonka me nykyisinkin tunnemme. Ei ollut enää vanhoja sotaratsuja, ei tiukoissa paikoissa jäätyileviä hyökkääjiä, ei sisäisiä konflikteja Madrid-Barcelona-rintamalla. Ei ainakaan näkyvästi.
Samalla Espanja löysi uuden identiteetin. Toki aina espanjalaiset on tunnettu siitä, että palloa täytyy pitää paljon ja se pitää riistää heti pois, mutta vasta viime vuosina kyseinen tyyli on alkanut toden teolla toimia. Ja kaikki tietävät sen, että oli vain ajan kysymys milloin nuorisomaajoukkueiden dominointi siirtyy A-maajoukkueeseenkin.
Mikäli Espanja voittaa sunnuntaina jälleen Euroopan mestaruuden, tekee se historiaa. Mikään maa ei ole voittanut EM-kisoja kahdesti peräkkäin eikä mikään maa ole voittanut kolme kertaa peräkkäin arvoturnausta. Espanja on jo ryminällä poistanut desperadon maineensa. Ja jyrinä kenties jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti