Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ei kai tätä enää pitäisi ihmetellä, kun ei se oikeasti ole ihmettelyn arvoista, mutta silti: mitä täällä tapahtuu? Espanja pelaa jo kolmatta (3!) kertaa peräkkäin arvokisojen loppuottelussa.
Ikuisen epäonnistujan ja desperadon maine pyyhkiytyi pois espanjalaisista neljä vuotta sitten, kun Luis Aragonésin jengi voitti EM-kultaa. Lisää tuli kaksi vuotta sitten maailmanmestaruuden muodossa, puikoissa oli Real Madrid -legenda Vicente del Bosque. Ja nyt on taas Espanja finaalissa.
Jo vuosikausia Espanja on menestynyt nuorten puolella, mutta aikuisten puolella menestys antoi odottaa itseään. Toki historiasta löytyy EM-voitto vuodelta 1964, mutta se ei ole yhtään verrattavissa nykypäivän kisoihin. Ja toki Espanja eteni EM-finaaliin 84, mutta se taisi olla pikemminkin työtapaturma. Sittemmin Espanja on aina pettänyt ja ollut jopa yleinen naurunaihe kisoista kisoihin.
Mutta sitten tapahtui jotain. Joukkue nuoreni ja radikaaleja ratkaisuja tehtiin. Hyökkäyspäässä Fernando Morientes hiipui, eikä Raúlkaan enää mahtunut joukkueeseen. 2006 MM-kisoissa Espanja ei vielä ollut valmis menestymään, se kaatui Ranskaa vastaan. Mutta pari vuotta myöhemmin joukkue oli kokeneempi ja yhtenäisempi. Ja selvästi innokkaampi. Villa, Torres, Xavi, Iniesta, Ramos ja kumppanit edustivat sitä uutta Espanjaa, jonka me nykyisinkin tunnemme. Ei ollut enää vanhoja sotaratsuja, ei tiukoissa paikoissa jäätyileviä hyökkääjiä, ei sisäisiä konflikteja Madrid-Barcelona-rintamalla. Ei ainakaan näkyvästi.
Samalla Espanja löysi uuden identiteetin. Toki aina espanjalaiset on tunnettu siitä, että palloa täytyy pitää paljon ja se pitää riistää heti pois, mutta vasta viime vuosina kyseinen tyyli on alkanut toden teolla toimia. Ja kaikki tietävät sen, että oli vain ajan kysymys milloin nuorisomaajoukkueiden dominointi siirtyy A-maajoukkueeseenkin.
Mikäli Espanja voittaa sunnuntaina jälleen Euroopan mestaruuden, tekee se historiaa. Mikään maa ei ole voittanut EM-kisoja kahdesti peräkkäin eikä mikään maa ole voittanut kolme kertaa peräkkäin arvoturnausta. Espanja on jo ryminällä poistanut desperadon maineensa. Ja jyrinä kenties jatkuu...
torstai 28. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Tajunnanvirtaa EM-kisoista
EM-kisojen lohkovaihe on kohta paketissa. Mitä on jäänyt käteen? Ei mitään, sanoisi venäläinen ja hollantilainen. Siksi toistaiseksi suurimmat huutonaurut kohdistuvat kahteen ensiksi mainittuun alisuorittajaan. Ylimielinen Venäjä sortui Kreikkaa vastaan ja Hollannin egoistit eivät saaneet mitään aikaan kuolemanlohkon otteluissaan. Oikein!
Toinen kisaisännistä, nimittäin Puola, jäi etäiseksi ja pettymykseksi. Kaikki hehkuttivat Dortmund-pelaajia, jotka kostautuivat täysiksi rotseiksi. Voivoi... vaan katsokaapa Tšekkiä: hävisivät ensimmäisen ottelun tyrmäävästi, mutta niin vain nousivat lohkovoittoon. Hienoa draamaa!
B-lohkossa Saksa oli tyrmäävän hyvä. Kolme voittoa. Ehkä hieman yllättäen Portugali nousi yhdeksi mestarisuosikeista kirittyään kakkospaikalle. Joukkueen peli näyttää hyvältä ja Cristiano Ronaldokin sai vihdoin onnistumisensa Hollantia vastaan. Ja ovathan lusitaanit vakionäky EM-turnauksen pudotuspeleissä. Myös kaikkien suomalaisten suosikki Pepe on ollut jälleen mainio luutiessaan Portugalin alakerrassa kusipäinen virne kasvoillaan. Ei tuollaista voi olla arvostamatta!
C-lohkossa Kroatia meinasi jo pistää ennustukset uusiksi, mutta Italia on Italia. Tuttuun tyyliin saapasmaan pojat aloittivat kisat kangerrellen, mutta niin vain Azzurrilla on (yleensä) tapana taistella tiensä jatkoon. Ja koska puolivälierävaiheessa turnaus ikään kuin alkaa alusta, on kaikki mahdollista Prandellin miehistönkin näkökulmasta. Jälleen on muisteltava kesää 2006, kun Italian diesel-moottori ei millään meinannut ärjyä siedettävästi, mutta lopulta maaliin asti joukkueen johdatti. Jotkin asiat eivät koskaan muutu. Ja mitä Espanjaan tulee... he ovat tehneet kaiken niin kuin on odotettu. Ei yllätyksiä.
Koska Puolasta ei ollut loppujen lopuksi mihinkään, on katse suunnattava Ukrainaan. Donetskin hornankattilassa on tänään tiukat paikat, kun Roy Hodgsonin Englanti Wayne Rooneyn johdatuksella metsästää jatkopaikkaa. Kyllä tässä kisaisännille jatkopaikan soisi.
Toinen kisaisännistä, nimittäin Puola, jäi etäiseksi ja pettymykseksi. Kaikki hehkuttivat Dortmund-pelaajia, jotka kostautuivat täysiksi rotseiksi. Voivoi... vaan katsokaapa Tšekkiä: hävisivät ensimmäisen ottelun tyrmäävästi, mutta niin vain nousivat lohkovoittoon. Hienoa draamaa!
B-lohkossa Saksa oli tyrmäävän hyvä. Kolme voittoa. Ehkä hieman yllättäen Portugali nousi yhdeksi mestarisuosikeista kirittyään kakkospaikalle. Joukkueen peli näyttää hyvältä ja Cristiano Ronaldokin sai vihdoin onnistumisensa Hollantia vastaan. Ja ovathan lusitaanit vakionäky EM-turnauksen pudotuspeleissä. Myös kaikkien suomalaisten suosikki Pepe on ollut jälleen mainio luutiessaan Portugalin alakerrassa kusipäinen virne kasvoillaan. Ei tuollaista voi olla arvostamatta!
C-lohkossa Kroatia meinasi jo pistää ennustukset uusiksi, mutta Italia on Italia. Tuttuun tyyliin saapasmaan pojat aloittivat kisat kangerrellen, mutta niin vain Azzurrilla on (yleensä) tapana taistella tiensä jatkoon. Ja koska puolivälierävaiheessa turnaus ikään kuin alkaa alusta, on kaikki mahdollista Prandellin miehistönkin näkökulmasta. Jälleen on muisteltava kesää 2006, kun Italian diesel-moottori ei millään meinannut ärjyä siedettävästi, mutta lopulta maaliin asti joukkueen johdatti. Jotkin asiat eivät koskaan muutu. Ja mitä Espanjaan tulee... he ovat tehneet kaiken niin kuin on odotettu. Ei yllätyksiä.
Koska Puolasta ei ollut loppujen lopuksi mihinkään, on katse suunnattava Ukrainaan. Donetskin hornankattilassa on tänään tiukat paikat, kun Roy Hodgsonin Englanti Wayne Rooneyn johdatuksella metsästää jatkopaikkaa. Kyllä tässä kisaisännille jatkopaikan soisi.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Näin EM-kisat menevät
EM-kisat alkavat vajaan viikon kuluttua Puolassa ja Ukrainassa. Salamasodan ensimmäinen uhri ja Neuvostoliiton vilja-aitta isännöivät 16 maan turnausta ja jalkapalloileva maailma odottaa kieli pitkällä huikeita tapahtumia. Kun yhdistää realismin ja henkilökohtaiset toiveet, voi kisojen kulun arvioida seuraavalla tavalla:
Lohko A:
Puola, Kreikka, Venäjä, Tšekki. Isäntämaa, vuoden 2004 yllätysmestari, taitava ja arvaamaton itänaapurimme ja vakioesiintyjä Tšekki. Kreikka ei enää saa apuja jumaltarustostaan, joukkue kaatuu kuin maan talous konsanaan. Tšekki on tylsä ja saamaton, joten jatkoon porhaltaa ensimmäisenä Venäjä, perässä seuraa isännän innokkuudella Puola.
Lohko B:
Hollanti, Saksa, Tanska, Portugali. Kuolemanlohko. Portugali nousee ja kaatuu Cristiano Ronaldon mukana. MM-hopeamitalisti Hollanti on yksi suurimmista suosikeista Saksan kanssa. Maalivahtiongelmaiselle Tanskalle jää mustan hevosen rooli. Lusitaanien kirivaihe käynnistyy liian myöhään. Saksalaisten rutiini ja voittamisen kulttuuri on ylitse muiden ja Hollanti seuraa perässä. Portugali ja Pohjolan Brasilia jäävät rannalla ruikuttamaan.
Lohko C:
Espanja, Italia, Irlanti, Kroatia. Etelä-Euroopan jättiläiset ovat ennakkosuosikkeja. Espanja sortuu ajoittain näpertelyyn, mutta klaaraa homman kunnialla. Italiaa riepottelee jälleen uusi calciopoli, mutta se ei estä tulistunutta joukkuetta nappaamasta jatkopaikkaa. Kroatialle ja Irlannille jää statistin rooli.
Lohko D:
Ukraina, Ruotsi, Ranska, Englanti. Mitä tekee Zlatan? Vai tekeekö yhtään mitään? Miten Ranska nousee katastrofaalisten MM-kisojen jälkeen haudastaan? Entä Englannin this time we can... -mantra? Mihin asti sillä tällä kertaa päästään? Purevatko Roy Hodgsonin taktiikat? Toista isäntämaata Ukrainaa ei pidä aliarvioida. Se nimittäin taistelee itsensä jatkoon kovasta lohkosta. Ruotsi ei ole vireessä, eikä Englannin peli toimi. Ranskakaan ei loista, mutta voittaa lohkon.
Puolivälierät:
Venäjä - Hollanti: Hollanti jatkoon.
Espanja - Ukraina: Isännät taistelevat rajusti, mutta Espanja hoitaa homman.
Saksa - Puola: Tulinen derby, joka ratkeaa vasta jatkoajalla. Saksalle.
Ranska - Italia: Tiukka taistelu, joka menee aina rankkarikisaan asti. Italialaiset hoitavat homman kuin MM-finaalissa 2006.
Välierät:
Hollanti - Espanja: 2010 MM-finalistit kohtaavat jälleen. Hollanti pelaa joukkueena paremmin, Espanjan keinot ovat jo liian tuttuja. Oranssipaidoille niukka voitto ja finaalipaikka.
Saksa - Italia: Ottelusta tulee lähes 2006 MM-semifinaalin tasoinen draama ja tasoltaan kisojen huikein ottelu. Ratkaisu nähdään jatkoajalla. Azzurri finaaliin ja Saksan nykymaajoukkue joutuu jälleen katsomaan juhlijoita sivusta.
Finaali:
Hollanti - Italia: Italia voittaa. Aivan kuin 2006 MM-kisoissa sen aikaisen calciopolin aikaan. Kun maan sisällä velloo katastrofi, ottaa maajoukkue omansa antaen kansalle aihetta juhlaan. Italian lippuihin sonnustetut vespat valtaavat Ikuisen Kaupungin kadut ja Hollanti joutuu taas pettymään Amsterdamin huumaavien kanaalien varjoissa.
Lohko A:
Puola, Kreikka, Venäjä, Tšekki. Isäntämaa, vuoden 2004 yllätysmestari, taitava ja arvaamaton itänaapurimme ja vakioesiintyjä Tšekki. Kreikka ei enää saa apuja jumaltarustostaan, joukkue kaatuu kuin maan talous konsanaan. Tšekki on tylsä ja saamaton, joten jatkoon porhaltaa ensimmäisenä Venäjä, perässä seuraa isännän innokkuudella Puola.
Lohko B:
Hollanti, Saksa, Tanska, Portugali. Kuolemanlohko. Portugali nousee ja kaatuu Cristiano Ronaldon mukana. MM-hopeamitalisti Hollanti on yksi suurimmista suosikeista Saksan kanssa. Maalivahtiongelmaiselle Tanskalle jää mustan hevosen rooli. Lusitaanien kirivaihe käynnistyy liian myöhään. Saksalaisten rutiini ja voittamisen kulttuuri on ylitse muiden ja Hollanti seuraa perässä. Portugali ja Pohjolan Brasilia jäävät rannalla ruikuttamaan.
Lohko C:
Espanja, Italia, Irlanti, Kroatia. Etelä-Euroopan jättiläiset ovat ennakkosuosikkeja. Espanja sortuu ajoittain näpertelyyn, mutta klaaraa homman kunnialla. Italiaa riepottelee jälleen uusi calciopoli, mutta se ei estä tulistunutta joukkuetta nappaamasta jatkopaikkaa. Kroatialle ja Irlannille jää statistin rooli.
Lohko D:
Ukraina, Ruotsi, Ranska, Englanti. Mitä tekee Zlatan? Vai tekeekö yhtään mitään? Miten Ranska nousee katastrofaalisten MM-kisojen jälkeen haudastaan? Entä Englannin this time we can... -mantra? Mihin asti sillä tällä kertaa päästään? Purevatko Roy Hodgsonin taktiikat? Toista isäntämaata Ukrainaa ei pidä aliarvioida. Se nimittäin taistelee itsensä jatkoon kovasta lohkosta. Ruotsi ei ole vireessä, eikä Englannin peli toimi. Ranskakaan ei loista, mutta voittaa lohkon.
Puolivälierät:
Venäjä - Hollanti: Hollanti jatkoon.
Espanja - Ukraina: Isännät taistelevat rajusti, mutta Espanja hoitaa homman.
Saksa - Puola: Tulinen derby, joka ratkeaa vasta jatkoajalla. Saksalle.
Ranska - Italia: Tiukka taistelu, joka menee aina rankkarikisaan asti. Italialaiset hoitavat homman kuin MM-finaalissa 2006.
Välierät:
Hollanti - Espanja: 2010 MM-finalistit kohtaavat jälleen. Hollanti pelaa joukkueena paremmin, Espanjan keinot ovat jo liian tuttuja. Oranssipaidoille niukka voitto ja finaalipaikka.
Saksa - Italia: Ottelusta tulee lähes 2006 MM-semifinaalin tasoinen draama ja tasoltaan kisojen huikein ottelu. Ratkaisu nähdään jatkoajalla. Azzurri finaaliin ja Saksan nykymaajoukkue joutuu jälleen katsomaan juhlijoita sivusta.
Finaali:
Hollanti - Italia: Italia voittaa. Aivan kuin 2006 MM-kisoissa sen aikaisen calciopolin aikaan. Kun maan sisällä velloo katastrofi, ottaa maajoukkue omansa antaen kansalle aihetta juhlaan. Italian lippuihin sonnustetut vespat valtaavat Ikuisen Kaupungin kadut ja Hollanti joutuu taas pettymään Amsterdamin huumaavien kanaalien varjoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)