Suomi on jääkiekon maailmanmestari. NOOT. Vain nimellisesti. On älytöntä pelata joka vuosi samoja keväthöntsäkisoja ja arvailla, ketkä ÄNÄRI-tähdet jaksavat tulla mukaan kekkereihin. Jos IIHF olisi fiksujen ihmisten liitto, pelattaisiin nämä kisat joka toinen vuosi syksyllä ennen ÄNÄRI-kauden alkua, jotta kaikki parhaat pääsevät mukaan. Silloin voitaisiin todella puhua MM-kisoista.
Vaikken jääkiekkoa ole enää moneen vuoteen pahemmin seurannut, osaan kuitenkin arvostaa Suomen mestarijoukkueen asennetta: jengi oli epäsuomalainen tappioasemista nouseva JOUKKUE täynnä itseluottamusta ja rohkeutta. Samaa toivoisi myös futiksen puolelle, vaikka tämänlainen vertailu on aina hieman epäilyttävää.
16 vuoden tauon jälkeen Suomi voitti ja kansanjuhla on valmis. On luonnollista, että jääkiekko yhdistää Suomen kansaa ja kohottaa (urheilullista) itsetuntoa. Mutta olisiko samanlainen kansanjuhla ja sekoilu mahdollista, jos Huuhkajat pääsisivät MM- tai EM-kisoihin? Ryntäisivätkö ihmiset spontaanisti kaduille yöllä juhlimaan eri puolilla maata? Olisivatko kaupunkien suihkulähteet yleisiä ammeita? Kiivettäisiinkö sporapysäkin katolle näyttämään persettä? Yhdistäisikö voiton tunne teinipissikset, taksikuskit, raksamiehet, juristit, analyytikot ja mediapersoonat?
Mikä ettei! Toivottavasti! Ei Suomen kansa tyhmää ole, se vain osaa nauttia menestyksestä. Voihan se näyttää junttimaiselta huutaa Karjala-päkki päässä ja oksentaa Mantan luona kolmen promillen kännissä Ville Peltosta huutaen, mutta pitäähän kansalla jotain huvia olla. Toivottavasti samanlaista huvia vietetään joskus futiksen vuoksi. Ehkä vielä joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti