Vaikka sarjakautta on vielä kaksi kierrosta jäljellä, tuntuu silti olevan hyvä aika tiivistää Mikkelin Palloilijoiden kausi pakettiin kannattajan näkökulmasta tarkasteltuna. En ryhdy kertaamaan tuloksia, en pelaaja-asioita, en ylipäänsä mitään tilastoihin noteeraavaa paskanjauhamista, jotka jauhetaan muilla foorumeilla niille tarkoitetuissa keskusteluissa. Tämä kertaus on nimenomaan pienimuotoinen kertaus kannattajan kaudesta.
Kautta odottaa aina suurella innolla, hiljalleen kasvavalla kiimalla. Varsinkin tätä kautta odotti lähes sairaudeksi kohoavalla innolla, kun MP teki paluun Ykköseen. Lisäksi seura osallistui pitkästä aikaa Suomen cupiin, joka tarjoili ilonhetkiä ennen sarjakauden alkua. Vierasottelu Viikkareita vastaan Vuosaaren Kartanon tekonurtsilla oli huikea näytelmä. Viiden hengen urhoollinen kannattajajoukko ei joutunut pettymään, kun MP rynnisti jatkoon rankkarikisan jälkeen. Kauden huikeimmat fiilikset koettiin tuolloin huhtikuisena lauantai-iltapäivänä Itä-Helsingissä.
Cupissa MP eteni hienosti aina 16 parhaan joukkoon. Neljännesvälierien arvontaa odotettiin innolla – oli perjantai-ilta, kohtalokas ilta. Ja kaikki halusivat vain yhden vastustajan. Ja se Urskiin myös saatiin – ”It’s fucking Millwall!”. Kuuden vuoden tauon jälkeen pohjoisen serkut, keltamekot tulivat ja pelattiin Suomen derbyistä kaunein: Savon derby.
Vaan eipä tästä Savon derbystä muodostunut mitään klassikkoa. Surkea sää tappoi yleisöryntäyksen, vaikka tunnelmaa se ei Urskissa haitannut. Lopputuloksen me kaikki tiedämmekin, mutta silti olisi väärin väittää, etteikö kupsin kohtaaminen tappiosta huolimatta olisi ollut MP:n kannattajille yksi kauden ehdottomista kohokohdista; ei Savon derbyä joka kausi valitettavasti pelata.
Entä sitten paras ja paskin vierasreissu? Paras away day koettiin ehdottomasti Helsingissä Klubi 04 -matsissa. Turpaanhan sielläkin tuli, mutta meininki oli todella hyvä ja raivokas, puhumattakaan kevennyksenä toimineesta ’seksimessu’-chäntistä. Ja myöhemmin pelimestoille saapuneen auton tulomatkatarinat ovat jo sen verran legendaarista settiä, ettei niitä voi sivuuttaa sanallisissa kausimuisteloissa.
Ja entäpä se paskin away day? Joko Espoo tai Tampere. Ehkä kuitenkin Espoo, koska se ehdittiin jo samana iltana julistaa kaikkien aikojen paskimmaksi vierasreissuksi. Toisaalta jokainen sillä reissulla ollut voi olla ylpeä läsnäolostaan. MP:llä oli voiton avaimet käsissään, mutta tyhjin käsin lähdettiin ja loppuilta kierreltiin turhaan kebabin perässä Kouvolassa vittuuntuneina elämälle ja kaikelle. Tampereelta palatessa sentään kotona odotti MM-finaali ja naposteltavat, Espoosta palatessa vain kylmä sänky, epätoivo ja murhe.
Paljon enemmän ei-niin-hienoja-hetkiä on tarjoillut kuluva kausi MP:n kannattajille. Tuskan jälkeen Mölsän tie vie takaisin Kakkoseen, mutta sieltä aiotaan päästä takaisin ylös yhtä nopeasti kuin pudottiin alas. Kävi miten kävi, kannattajat eivät Mölsää tietenkään hylkää. He saattavat kritisoida seurajohtoa, pelaajia, valmentajia, he saattavat potkia näitä perseelle tarvittaessa niin kuin kunnon kannattajan täytyykin, kun on aihetta huoleen. Mutta MP:tä he eivät hylkää. MP on heille abstrakti käsite, jota joukkue ja seura konkreettisesti edustavat. MP on heille tunne, sinivalkoinen olento, jonka koti on Urski, jolla on kunnia ja historia ja tietynlainen status. MP on heille unelma, rakkaus ja uskollisuus, Mikkelin ylpeys, Etelä-Savon urheilullinen kruunu. Aina MP!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti