Uruguaylainen jalkapalloromantikko Eduardo Galeano on kirjoittanut stadionin kielestä ja tarinoista. Stadionilla on aina kielensä ja tarinansa. Stadionilla on tarkoituksensa. Stadion on kannattajien temppeli, jossa tehdään uhrauksia ja jonne vaelletaan hartaasti.
On aina suuri sääli, jos vanha ja perinteikäs stadion puretaan. Näin on käymässä mm. Vicente Calderónille ja Mestallalle Espanjassa. Ja näin on myös käymässä Pohjoismaiden upeimmalle jalkapallopyhätölle Råsundalle.
Råsundalla on paljon tarinoita kerrottavanaan. Jylhä betoni kuiskii. Lehterit ovat täynnä tarinoita. Haalistuneet istuimet natisevat, verkkoaidat syöksyvät aggressiivisesti kohti taivaita. Päätyverkot heiluvat vienossa tuulessa. Ulospäin Råsunda näyttää juuri siltä miltä stadionin pitääkin näyttää.
Ja nyt ruotsalaiset ovat suunnittelemassa uutta kansallisstadionia. Råsunda aiotaan purkaa. Se on suuri sääli. Nykyajan stadionit ovat muovisia, seisomakatsottomia avaruusaluksia, joiden pääpointtina tuntuu olevan välkehtivät valot ja sirkus. Toki tuokin stadion saa vielä joskus kielensä ja tarinansa, mutta ensin se on pitkään mykkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti