Vive le Tour!

Ranskan ympäriajo, le Tour de France, starttaa lauantaina. Edessä on kolme viikkoa maailman tasokkainta pyöräilyä lajin suurimmassa ja arvostetuimmassa kilpailussa. Tour on maailman suurin vuosittainen urheilutapahtuma keräten katsojia teiden varsille miljoonia, puhumattakaan kisaa tv:n välityksellä seuraavista urheilun ystävistä.

Vaan kuinka käy tällä kertaa ranskalaisilla maanteillä kovissa kiritaisteluissa, tasamaiden helteessä, vuoristojen raatelevissa nousuissa ja helvetillisissä aika-ajoissa? Alberto Contador versus Andy Schleck? Kyllä. Se on pääjuoni. Mutta toivottavasti muillakin on sanansa sanottavanaan.

Viime vuoden kilpailun eeppinen Tourmalet'n nousu on hyvin mielessä. Kaikki muistavat Andyn katseen. Tuo katse kysyi Albertolta: "Jaksatko todella?". Ja espanjalainen jaksoi. Sumun keskeltä kaksikko kipusi nousua ylös hullaannuttaen yleisön, joka tuntikausia oli odottanut kestävyysurheilun kuninkaita yläilmoihin.

Suurten ympäriajojen runoutta ovat nimenomaan vuoristoetapit. Kun pyöräilijä syöksähtää yleisömeren keskelle, on tunne jopa kotisohvalla euforinen. Legendat syntyvät vuoristossa. Ja kuten Eurosportin selostaja-Selinit sanoisivat: Kohta ollaan niin ylhäällä ja niin jyrkillä rinteillä, ettei täällä kasva muita kuin pyöräilijöitä.

Mutta pitkässä kilpailussa tarvitaan muutakin kuin hyvää mäennousukykyä. Aika-ajo ratkaisee paljon. Juuri tässä seikassa taitaa jälleen piillä Contadorin ja Schleckin välinen ero. Schleckin täytyy iskeä rajusti vuorilla. Muutoin hän häviää jälleen.

Tasokasta ja jännittävää Touria odotellen... jaksaa, jaksaa!

Stadion

Uruguaylainen jalkapalloromantikko Eduardo Galeano on kirjoittanut stadionin kielestä ja tarinoista. Stadionilla on aina kielensä ja tarinansa. Stadionilla on tarkoituksensa. Stadion on kannattajien temppeli, jossa tehdään uhrauksia ja jonne vaelletaan hartaasti.

On aina suuri sääli, jos vanha ja perinteikäs stadion puretaan. Näin on käymässä mm. Vicente Calderónille ja Mestallalle Espanjassa. Ja näin on myös käymässä Pohjoismaiden upeimmalle jalkapallopyhätölle Råsundalle.

Råsundalla on paljon tarinoita kerrottavanaan. Jylhä betoni kuiskii. Lehterit ovat täynnä tarinoita. Haalistuneet istuimet natisevat, verkkoaidat syöksyvät aggressiivisesti kohti taivaita. Päätyverkot heiluvat vienossa tuulessa. Ulospäin Råsunda näyttää juuri siltä miltä stadionin pitääkin näyttää.

Ja nyt ruotsalaiset ovat suunnittelemassa uutta kansallisstadionia. Råsunda aiotaan purkaa. Se on suuri sääli. Nykyajan stadionit ovat muovisia, seisomakatsottomia avaruusaluksia, joiden pääpointtina tuntuu olevan välkehtivät valot ja sirkus. Toki tuokin stadion saa vielä joskus kielensä ja tarinansa, mutta ensin se on pitkään mykkä.