Perästä kuuluu. Elettiin elokuuta 2010 ja Stadin Kingit juhlivat synttäreitään La'essa. Soihduthan siellä paloivat. Ja eräs järkkäri turhautui, riisui liivinsä ja käveli pois sotatantereelta. Siispä hänkin saa sakot tehtävänsä laiminlyömisestä.
Vaan sakkoja tulla tupsahteli soihduttelijoille. Ihmeen kauan tätäkin asiaa piti pantata. Hassua kylläkin, että HS:n uutisessa todetaan, ettei "vahinkoja syntynyt". Oliko sitten jonkun turvallisuus vaarassa? Jonkun astma-potilaan henkikulta tiukassa? Lahilaisten kateusmittari sadassa? Virkaintoilijoiden motivaatio pilvissä?
En tiedä, saiko HIFK kannattajiensa vuoksi sakkoja. Niitä kuitenkin voi viime viikonlopun cup-ottelun jälkipyykissä saada Mikkelin Palloilijat. Ottelussa olleet tietävät syyn. Tälle tapaukselle voisi jopa uhrata oman bloggenikirjoituksen, mutta ei kiinnosta. Jos Palloliiton kurinpito on johdonmukainen, on sakkotuomio selviö. Samalla Palloliitto voisi sakottaa myös itse itseään. Kaksi ylintä sarjatasoa ovat täysin sekaisin, eikä kukaan vielä tiedä kuka pelaa missäkin. Saatanan tunarit.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Rovaniemi, tuo rikollisuuden pesäke
Poliisi teki jälleen pidätysiskun. Rovaniemellä on hulinat pystyssä. Jalkapalloilijoita joutuu lain kynsiin kuin mafiosoja New Yorkin Brooklynissa. Napapiiriläisten afrikkalaiskorttitalo on murtumassa. Heimotanssit on tanssittu. Meidät on petetty.
Joku lienee nähnyt tämän tulevaksi, joku sitten ehkä ei. Kuinka vain, on suomalainen jalkapalloilu jälleen ryvettynyt yhden uuden skandaalin paskavedessä. Möyhintä on alkanut ja se kestää. Ja kaiken tämän keskellä rovaniemeläisten ja kaikkien muidenkin pitäisi muistaa, että jalkapalloakin pitäisi pelata. Ja tällä kertaa ihan tosissaan kuuntelematta mystisten singaporelaisten kuiskauksia.
Todettakoon nyt kuitenkin se pakollinen: RoPS sai ansaitusti nokilleen. Vai onko koko juttu Perussuomalaisten hallinnoima juoni? Vierastyöläiset jalkapalloilijat leimataan rikollisiksi? Mene ja tiedä, sanoisi Tapio Suominen. RoPS on perseestä, sanon minä.
Joku lienee nähnyt tämän tulevaksi, joku sitten ehkä ei. Kuinka vain, on suomalainen jalkapalloilu jälleen ryvettynyt yhden uuden skandaalin paskavedessä. Möyhintä on alkanut ja se kestää. Ja kaiken tämän keskellä rovaniemeläisten ja kaikkien muidenkin pitäisi muistaa, että jalkapalloakin pitäisi pelata. Ja tällä kertaa ihan tosissaan kuuntelematta mystisten singaporelaisten kuiskauksia.
Todettakoon nyt kuitenkin se pakollinen: RoPS sai ansaitusti nokilleen. Vai onko koko juttu Perussuomalaisten hallinnoima juoni? Vierastyöläiset jalkapalloilijat leimataan rikollisiksi? Mene ja tiedä, sanoisi Tapio Suominen. RoPS on perseestä, sanon minä.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Koko kansan Wusu
Babatunde Wusu on hieno mies. Ja hyvä jalkapalloilija. Nigerialainen on nyt loukkaantunut. Melko vakavasti. Ei kuitenkaan hengenvaaraa! Mitä nyt niskat miltei menivät poikki Liigacupin matsissa Jaroa vastaan. Mutta Tunde on leikattu ja hän voi hyvin kiittäen kannustavista viesteistä.
Kun Wusu siirtyi Mikkelin Palloilijoihin, otettiin hänet Urskissa epäilevästi vastaan. Puhuttiin TPS:n ylijäämästä, epävarmasta tusinaneekeristä. Alussa ei Tunde imartelua katsomosta saanut. Sehän vie omien poikien peliaikaakin!
Mutta sitten alkoi maaleja syntyä. Tunde raivasi tiensä kannattajien sydämiin. Tosin se oli hassua, että Tunde saattoi paukuttaa yhdessä ottelussa neljä maalia, sitten tuli muutaman ottelun kuiva putki ja sitten taas hattutemppu. Mutta that's Tunde style.
Tunde jätti hyvät muistot itsestään, kun siirtyi Mikkelistä muualle. Myöhemmin hän on sanonut, ettei voisi kuvitella pelaavansa Mikkelin Kissoissa. Side ja kunnioitus MP:tä kohtaan oli syntynyt. Pikaista paranemista Tundelle! Vaikka hän pelaakin nykyisin paskassa seurassa, on hän edelleen se vanha kunnon Tunde — Nigerian lahja suomalaiselle futikselle.
Kun Wusu siirtyi Mikkelin Palloilijoihin, otettiin hänet Urskissa epäilevästi vastaan. Puhuttiin TPS:n ylijäämästä, epävarmasta tusinaneekeristä. Alussa ei Tunde imartelua katsomosta saanut. Sehän vie omien poikien peliaikaakin!
Mutta sitten alkoi maaleja syntyä. Tunde raivasi tiensä kannattajien sydämiin. Tosin se oli hassua, että Tunde saattoi paukuttaa yhdessä ottelussa neljä maalia, sitten tuli muutaman ottelun kuiva putki ja sitten taas hattutemppu. Mutta that's Tunde style.
Tunde jätti hyvät muistot itsestään, kun siirtyi Mikkelistä muualle. Myöhemmin hän on sanonut, ettei voisi kuvitella pelaavansa Mikkelin Kissoissa. Side ja kunnioitus MP:tä kohtaan oli syntynyt. Pikaista paranemista Tundelle! Vaikka hän pelaakin nykyisin paskassa seurassa, on hän edelleen se vanha kunnon Tunde — Nigerian lahja suomalaiselle futikselle.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Saturday night fever
Eilen Mikkelissä koettiin harvinaislaatuinen lauantai. Päivä oli suuri, puhuttiin superlauantaista. Sekä Kamppareilla että Jukureilla oli mahdollisuus voittaa mestaruus. Ja pelasipa myös MP vuoden ensimmäisen ulkoilmaottelunsa. Päivä oli harvinaislaatuinen myös siksi, että kaupunkiin saapui kaksi merkittävää kannattajaryhmää: toinen Helsingistä, toinen Vaasasta.
Tuskin kellekään tuli yllätyksenä, että länsirannikkolaiset aiheuttavat Kalevankankaan betonibunkkerissa ongelmia. Ja tuskin kellekään tuli yllätyksenä, että stadilaisilla oli tapojensa mukaan pommit mukana ja riemu mitä korkeimmalla. Hännin haudan tunnelma bandyfinaalissa oli infernaalinen.
Ja itse ottelu oli upea, finaalin arvoinen kokonaisuus. Nitroja siinä olisi tarvittu. Ja pettymykseen kaikki lopulta päättyi. Itku kurkussa mikkeliläiset katselivat, kun Kingit rynnivät jäälle liukastelemaan ja leikkimään järkkärien kanssa hippaa. Meidän piti sinne mennä, ei heidän. Meidän piti juhlia kultaa koko yö. Meidän piti laulaa Mustalle ilo kasvoillamme, ei katkerasti.
Eilinen oli osoitus, että Mikkelissä osataan järjestää iso, valtakunnallinen urheilutapahtuma. Ennen ottelua Jälkipelin haltuun ottaneet ultrat toivat raikkaan tuulahduksen Vaasasta, suomalaisen kannattajaskenen edelläkävijästä jo 80-luvulta lähtien. Harmi, että Mikkelissä osataan nähdä enimmäkseen negatiivisia asioita mitä tulee tosikannattajiin. Onneksi sentään arvostustakin annetaan. Eilen Hänskissä vanhatkin patut ymmärsivät vieraskannattajien soihduttelua. "Niin kauan kun eivät haulikolla ammu, niin ei sinne kannata mennä repimään." Lutuuria, sanoisi joku.
Tuskin kellekään tuli yllätyksenä, että länsirannikkolaiset aiheuttavat Kalevankankaan betonibunkkerissa ongelmia. Ja tuskin kellekään tuli yllätyksenä, että stadilaisilla oli tapojensa mukaan pommit mukana ja riemu mitä korkeimmalla. Hännin haudan tunnelma bandyfinaalissa oli infernaalinen.
Ja itse ottelu oli upea, finaalin arvoinen kokonaisuus. Nitroja siinä olisi tarvittu. Ja pettymykseen kaikki lopulta päättyi. Itku kurkussa mikkeliläiset katselivat, kun Kingit rynnivät jäälle liukastelemaan ja leikkimään järkkärien kanssa hippaa. Meidän piti sinne mennä, ei heidän. Meidän piti juhlia kultaa koko yö. Meidän piti laulaa Mustalle ilo kasvoillamme, ei katkerasti.
Eilinen oli osoitus, että Mikkelissä osataan järjestää iso, valtakunnallinen urheilutapahtuma. Ennen ottelua Jälkipelin haltuun ottaneet ultrat toivat raikkaan tuulahduksen Vaasasta, suomalaisen kannattajaskenen edelläkävijästä jo 80-luvulta lähtien. Harmi, että Mikkelissä osataan nähdä enimmäkseen negatiivisia asioita mitä tulee tosikannattajiin. Onneksi sentään arvostustakin annetaan. Eilen Hänskissä vanhatkin patut ymmärsivät vieraskannattajien soihduttelua. "Niin kauan kun eivät haulikolla ammu, niin ei sinne kannata mennä repimään." Lutuuria, sanoisi joku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)