maanantai 28. helmikuuta 2011

Odotus

Huomenna se tapahtuu. Nimittäin se, että kevät alkaa. Talven viimat, tuiskeet, lumi, jää ja kauhu jäävät taa, unholaan. Huomisesta alkaen rillataan, koska kevät on täällä jälleen ja nurmi puskee lumivaipan alta vähitellen vihertäen, vienosti meitä luokseen houkutellen, ujosti kurkistellen, lintujen lauluja kuunnellen.

Ja kun kevät saapuu, alkaa kausikin. Sitten joskus. Kuukausien kuluttua. Kuukausia liian myöhään. Ainakin Kakkonen alkaa vasta 30.4. eli vappuaattona (!). Lähtökohtaisesti boikotoin Kakkosen avauskierrosta, kun kyseisen viikonlopun suunnitelmat ovat vielä hamassa tulevaisuudessa. Kenen idiootin idea on pistää sarja-avaus (tai ylipäänsä futismatseja) pelattavaksi vappuaattona? Ihme perseilyä taas.

Miten vain, sopii kautta kaikkien sarjatasojen tiimoilta odotella, odotella, odotella ja odotella. Kauden odottaminen on pelkkää odottelua. Todellisuuden ja utopian välillä on kuilu. Siihen kuiluun futisihmiset hyppäävät joka kevät.

Kausi käyntiin!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Onnea, Jari!

Lahti, Lahtis, Lahi, la’i. 40 vuotta sitten. Päijäthämäläinen viima pureutuu rakennusten seiniin, puut värjöttelevät pakkasessa. Helmikuu on julma, kamala. Tähti syttyy taivaalle. Eikä ilman tarkoitusta. Ja tuo tähti loistaa yhä.

Ja Jari ”Japa” ”Litti” ”Hitti-Litti” Litmanen on KUNINGAS. Tänään rakas Kuninkaamme täyttää pyöreitä: mittariin pamahtaa kunnioitettavat 40 ikävuotta. Ja still going strong! Fuck yeah! Mikään tai kukaan ei pysty viemään Litin asemaa suomalaisen jalkapalloilun kaikkien aikojen parhaana ihmisolentona ja ylivoimaisena hallitsijana. Hänen kruununsa loistaa helmiäishohteisena synkimmänkin yön pimeydessä ja sokaisee meidät ihanuudellaan.

Vuodet vierivät, ajat muuttuvat, maailma matkaa kohti vääjäämätöntä tuhoaan, mutta kiintymys Litmasta kohtaan vain syvenee. Kerta toisensa jälkeen Jari on antanut suomalaiselle jalkapalloväelle ikimuistoisia hetkiä: urotekoja maajoukkuepaidassa ja seurajoukkueissa.

Jarin syntymäpäivän kunniaksi on syytä hiljentyä muistelemaan Kuninkaan uran hienoimpia hetkiä, joita on turha ryhtyä tarkasti listaamaan: niitä on nimittäin niin paljon, ettei ihmisikä riitä niitä koluamaan. Kultaiset vuoden Ajaxissa, dominointi maajoukkueessa, kyyneleet Villa Klingan haastattelussa, kaksi paluuta Suomen kentillä, Pohjoiskaarteen tervehtiminen viime syksynä… kaikki ne maalit, kaikki ne syötöt, kaikki ne upeat liikehdinnät vihreällä veralla… vain muutamia kohokohtia mainitakseni.

Se, joka Litmasta solvaa tai muutoin käyttäytyy epäasiallisesti Kuninkaan arvoa kohtaan tämän syntymäpäivänä (tai muutoinkaan), on saava suuren ja häpeällisen rangaistuksen. Litin ylivoimaa muiden lajien legendoihin verrattaessa kuvastaa hyvin myös se, ettei hän ole alentunut pohtimaan julkisesti vuosi toisensa jälkeen mahdollista lopettamistaan niin kuin Teemu Selänne on tehnyt jo viimeiset kymmenen vuotta. Jarin ei tarvitse ilmoittaa itsestään. Riittää, että hän joko jatkaa tai ei. Miten vain, Jari on aina Kuningas. Aina.

10.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ilmiö

Numero 9 spurttaa, vastustaja jää katsomaan selkää. Numero 9 saa pallon ja harhauttaa. Kerran, toisen, kolmannenkin. Ja lopulta hänellä on tilaisuus, jota ei jätä käyttämättä. Numero 9 syöttää pallon maaliin. Veskari on voimaton. Vain katseellaan hän voi seurata, kun pallo menee takanurkkaan. Yleisö on haltioissaan, tv-vastaanottimien äärellä ympäri maailman hämmästellään: Ronaldo on tehnyt sen taas.

Se ainoa ja oikea Ronaldo. Se, joka vuoden 1994 MM-kisoissa oli teinituristina vielä Ronaldinho. Se, joka on muokannut käsitystäni jalkapallosta ja hyökkäyspelistä. Minulle Ronaldo on kaikkien aikojen hyökkääjä. Hän on se, joka antoi täyttymyksen faneilleen vuoden 2002 MM-kisoissa. Se oli Ronaldon paluu ja täyttymys, yksi monista.

Vuoden 1998 MM-kisoissa Ronaldo oli puhutuin pelaaja. 21-vuotias nuorukainen uhosi ennen turnausta voittavansa maalikuninkuuden ja johdattavansa brassit mestaruuteen. Lopulta Ronaldo teki kisoissa vain neljä maalia ja oli kuolla muutama tunti ennen loppuottelua. Epileptinen kohtaus hotellihuoneessa ja sen syyt ja seuraukset ovat edelleen mysteeri. Ehdittiin jo kuuluttaa, ettei Ronaldo pelaisi Ranskaa vastaan. Mutta polvivaivoista kärsinyt nuorukainen paikattiin väkisin kuntoon ja puudutuspiikin voimalla hän oli mukana, kun lamaantunut Brasilia nöyrtyi Zidanen edessä.

Ja neljä vuotta myöhemmin Korean ja Japanin kisoissa Ronaldo otti omansa. Hän iski kahdeksan häkkiä ja johdatti Brasilian maailmanmestaruuteen. Kaksi maaleistaan hän viimeisteli finaalissa Saksan verkkoon. Hän oli tehnyt maradonat: Ensimmäiset kisat eivät menneet suunnitelmien mukaan, mutta toiset kisat olivat hänen. Saksan kisoissa 2006 Ronaldo rynnisti MM-lopputurnausten maalipörssissä ylhäiseen yksinäisyyteensä. 15 maalia kolmessa turnauksessa.

Ronaldo on Ilmiö. Häntä on haukuttu läskiksi ja laiskaksi, mutta aina hän on saanut anteeksi osoitettuaan maagisuutensa ja armottoman maalivainunsa. Nyt Ronaldo on ilmoittanut lopettavansa komean uransa. Kiitos kaikesta, R9! Olet suuri! Olet Ilmiö!

torstai 10. helmikuuta 2011

Turvakamera-alan uudet teknologiainnovaatiot

Talven odotetuin spektaakkeli eli Pöllöliiton turvallisuusseminaari Mansessa on pidetty. Käteen jäi tifomuovin sertifikaattihakemus ja kaikenlaista lässytystä. Ainakin mitä ulkoiset mediat antavat tapahtumien kulusta ymmärtää.

"Kuulijoille mm. esiteltiin kuinka Oulussa saatiin hyviä tuloksia yhteistyötä kehittämällä, kerrattiin kokemuksia kansainvälisistä fanipuistoista, kuultiin uusimpia teknologiainnovaatioita turvakamera-alalta - -" (veikkausliiga.com)

Kiinnostaa ihan vitusti jotkut kansainväliset fanipuistot. Kiinnostaa ihan vitusti uudet teknologiainnovaatiot turvakamera-alalta. We are the stars of CCTV. Naurettavaa. Tämä on mahdollista vain Suomessa.

Kannattajat ovat tähtäimessä. En kannata yhteistyötä ja rauhaa. Kannatan sotaa. Suomessa tämä toki ei ole suuressa mittakaavassa mahdollista, joten tällainen mielipide jää vain tyhjäksi sanahelinäksi, provosoivaksi paskanjauhannaksi, sarkastiseksi kuiskaukseksi. Totuus on se, että edelleen kannattajia tullaan kuvaamaan ja kohtelemaan kuin eläimiä tajuamatta sitä arvoa, jonka kannattajat läsnäolollaan tuovat stadioneiden tunnelmalle ja jalkapallokulttuurille.

Ei pidä alistua. "Ultra on arvaamaton ja hurja", sanoisi joku. Siitä lähtökohdasta on hyvä jatkaa, kun seuraa Palloliiton turvallisuuspornoa ja loputtomalta tuntuvaa lässytystä. Totuushan on se, että päättäjät haluaisivat nähdä katsomoissa hassuhattuisia fanikerholaisia, eivät purjehdustakkeihin ja retrotennareihin sonnustautuneita vihaisia kusipäitä, jotka saattavat huudella tai käyttäytyä joskus niin pahasti, että joku pahoittaa mielensä.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Der Untergang

SWEITSIläinen Bruno Ganz eli itävaltalaissaksalainen Adolf Hitler räyhää, metelöi, sylkee, haukkuu ja vaipuu epätoivoon bunkkerissaan. Lähimmät avustajat ovat vihdoin uskaltaneet kertoa hänelle kammottavan totuuden. Oven takana hännystelijöiden joukko kuuntelee korvat punaisina lohduttaen toisiaan. Kaikki menee päin persettä!

Kuinka he julkeavat kieltää tifomuovin? Kuinka he kehtaavat tappaa orastavan kulttuurin, joka on verrattavissa suuren maailman meininkeihin? Kaikki lähti liikkeelle palotarkastajasta, jonka jälkeen keppitaistelijoiden liiga päätti kieltää tifomuovin. Palloliitto seurannee perästä, mutta olemme paljon viisaampia kohutun turvallisuusseminaarin jälkeen. Jossa tuskin saadaan läpimurtoa aikaan, tuntien liiton vittupäät.

Hitlerin reaktiot ovat yhdistettävissä jokaisen kannattajan reaktioihin. Der Untergang on kannattajien visuaalinen ja kekseliäs äänitorvi internetin maailmassa. Populaarikulttuurin, netti-ilmiöiden ja oman mielipiteen yhdistäminen ovat onnistuessaan todella hyviä. Ja tämä on todella hyvä. Eläytykää sen poljentoon, avartakaa mielenne ja kirotkaa Pöllöliitto Danten alimpaan helvettiin: sinne, missä Saatana nakertaa Brutusta.

http://www.youtube.com/watch?v=xkoiYT1pBjs&feature=player_embedded

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Talviklassikko

Reipas ulkoilmaelämä ja liikunta ovat aina hyväksi. Varsinkin nuorille miehille, jotka etsivät hippaseuraa. Harmi vain, että eilinen Talviklassikko oli omistettu barbaariselle jääkiekolle. Olisi hauska nähdä joskus bandya pelattavan Helsingin Olympiastadionilla, mutta tuskin se saisi tunteita samalla tavalla pintaan kuin kendo, joka pysäytti eilen Manskun ja työllisti poliisia kuin jalkapallomaajoukkueen karsintamatsi konsanaan.

Kuvia eiliseltä jokerikannattajien marssilta katsoessa alkaa jopa harmitella FC jokerien kuolemaa. Seuran naurettavasta nimestä huolimatta sen nykyinen kannattajaskene on ulkopuolisen silmin hyvällä tolalla, vaikka UJ kuopattiinkin.

HIFK vei Stadikan keskiympäryyn kyhätyssä laatikossa Helsingin herruuden, mutta taisteluita käytiin tietysti myös off the pitch. Yksi näistä taisteluista liittyi oluen myyntiin tai siis sen myymättömyyteen, mikä sai pasmat monelta sekaisin. Sekasorto ja pakokauhu oli kuulemma lähellä, kaljaa ei ollutkaan tarpeeksi tarjolla!

Media on julkaissut tietoa ennen ottelua ja ottelun jälkeen tapahtuneista meiningeistä. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että lauantaina tanssitaan; ottaen huomioon tapahtuman erityislaatuisen luonteen ja kannattajien välit. Rummutus kuitenkin olisi varmasti kovempaa, jos jotain tällaista olisi tapahtunut futiksen saralla. Jääkiekkohuliganismihan ei ole yhtä tuomittavaa, sillä väkivalta kuuluu myös itse jääkiekkoon. Ja vaikka Talviklassikon kotisivuilla uhkailtiin iloa pilaavasti, että jokainen soihtu ja räjähde johtaa poliisitutkintaan, ei poliisi varmasti ollut yhtä innokkaasti terroristien perässä kuin futiksessa.

torstai 3. helmikuuta 2011

Oho, Oulu

AC Oulu. Airport City. Associated Club. Associazione Calcio. Oulu. Hei, mikä on kun perinteinen Oulun Palloseura ei kelpaa? Ilokseni olen saanut huomata, että AC Oulu jäi ilman liigalisenssiä. Muovi palaa helposti. Pala, ACO, pala!

Pala ja häviä suomalaiselta futiskartalta! Aina kun ACO:n kaltainen muoviseura saa nokilleen, on se hieno asia. Ei riitä, että leikitään jalkapalloseuraa, ei riitä että pääsarjapaikkaa pidetään itsestäänselvänä: talouden täytyy olla kunnossa, arvostus täytyy olla ansaittu. Puuhastelijoille ei ole tilaa.

Ei asiaa ole vielä kirkossa, synagogassa eikä moskeijassakaan kuulutettu, mutta viimeisimmät tapahtumat ovat osoitus raakalaismaisesta päätöksenteosta, joka palvelee mm. allekirjoittaneen kaltaisia ACO:n halveksijoita. Which is nice. Seuraa, jonka nimen taustoja ei tiedä edes seuran puheenjohtaja, ei voi ottaa vittu vakavasti*.

(* On esitetty lukuisia spekulaatioita siitä, onko paremmin italialaisilta jalkapallokentiltä tunnettu AC-kirjainyhdistelmä oululaisseuran tapauksessa lyhenne mistään vai pelkkä tyyliratkaisu. Seuran edustusjalkapallon puheenjohtaja Matti Heikkinen spekuloi, että se voisi tarkoittaa Allianced Clubs.) -Wikipedia.

Huutonaurua AC Oululle!