Perjantai-iltana Mikkelissä juhlittiin MP:n kauden päättäjäisiä. Tunnelmat olivat varmasti toisenlaiset kuin vuosi sitten, mutta silti parhaat palkittiin. Palkintopöydän putsasi Mika Roivas – tuo Päämajakaupungin Fabio Cannavaro.
’Roba’ voitti kauden parhaan pelaajan, joukkueen sielun ja SO:n kauden pelaajan palkinnon. Ja aivan ansaitusti. Synkkinä hetkinä kapteeni osoitti taisteluhenkeä, jos ei muuten niin sukittamalla vastustajaa ja avautumalla tuomarille. Vaikeaa oli, mutta Roba oli Roba – peräänantamattomuuden perikuva, joka toivottavasti vielä syttyy ainakin yhdelle lisäkaudelle. Onhan mies sentään yksi nykylegendoista mikkeliläisessä futiksessa.
Päätösjuhlissa vakuuteltiin hyvällä tekemisellä ja tulevilla vahvistuksilla. Putoamisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) MP:ssä on nyt ihan eri tekemisen meininki kuin viime vuosina. Tavoite on selvä: Ykköseen on päästävä heti takaisin. Mölsällä tulee varmasti olemaan todella kilpailukykyinen ryhmä, joka taistelee noususta. Kannattajana voinen sanoa, että lähitulevaisuutta ajatellen on fiilis nyt yllättävän positiivinen.
Ja ensi kaudella Roban kapteenoimana taas Ykköseen! Vaikka Palloliitto on tehnyt nousun monta askelta hankalammaksi, ei se Mölsää pysäytä!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Bäxi ja kuolleet rotat
Perhesyyt ja muut turhuudet eivät olleet oikea syy siihen, miksi Stuart Baxter ei koskaan muuttanut asumaan Suomeen.Bäxille tarjottiin samaa luksuskämppää Helsingin Kruununhaasta (saatan muistaa väärin, mutta who gives a fuck), missä Roy Hodgson oli asustellut valmentaessaan Huuhkajia. Nyt totuus on tullut ilmi, kun Bäxi on noussut kuolleista sairaalareissunsa ja hiljaiselonsa jälkeen.
Kaksitoista vuotta sitten Baxter koutsasi Ruotsissa AIK:ta ja sai tuta fanaattisimpien kannattajien raivon tappo-uhkausten muodossa. Mutta eipä siinä vielä kaikki: mies sai postilaatikkoonsa kuolleita rottia! Joku ’smäikän’ kätyri olisi varmasti jo postimieheksi naamioituneena käynyt sujauttamassa pari tarhakäärmettä Bäxin postiluukusta, jos mies asuisi Krunikassa.
Baxter on siis loppujen lopuksi odotettua fiksumpi mies. Hän näki jo kaukaa vaikeudet ja kritiikin, hän on oppinut kuolleet rotat –episodien kautta. Kritiikissä on monesti unohtunut Baxterin omistautuminen maajoukkuepestiin. Vähentääkö työn tehokkuutta se, että mies tosiaan majailee Ruotsissa, josta hänelle on muodostunut toinen kotimaa?
Toivottavasti seuraava päävalmentaja (jos tämä on ulkomaalainen) suostuu Suomessa asumaan. Kaukosuhde Baxterin kanssa ei oikein ole toiminut.
Kaksitoista vuotta sitten Baxter koutsasi Ruotsissa AIK:ta ja sai tuta fanaattisimpien kannattajien raivon tappo-uhkausten muodossa. Mutta eipä siinä vielä kaikki: mies sai postilaatikkoonsa kuolleita rottia! Joku ’smäikän’ kätyri olisi varmasti jo postimieheksi naamioituneena käynyt sujauttamassa pari tarhakäärmettä Bäxin postiluukusta, jos mies asuisi Krunikassa.
Baxter on siis loppujen lopuksi odotettua fiksumpi mies. Hän näki jo kaukaa vaikeudet ja kritiikin, hän on oppinut kuolleet rotat –episodien kautta. Kritiikissä on monesti unohtunut Baxterin omistautuminen maajoukkuepestiin. Vähentääkö työn tehokkuutta se, että mies tosiaan majailee Ruotsissa, josta hänelle on muodostunut toinen kotimaa?
Toivottavasti seuraava päävalmentaja (jos tämä on ulkomaalainen) suostuu Suomessa asumaan. Kaukosuhde Baxterin kanssa ei oikein ole toiminut.
torstai 21. lokakuuta 2010
Wayne Rooney
Wayne Rooney on ruma sika. Kyllä, mutta… Wayne Rooney on ÄIJJÄ, eikä välitä mitä muut hänestä ajattelevat. Kyllä, mutta… yhtä kaikki: Rooney on jälleen selkä seinää vasten. Juuri kun kaikki olivat jo melkein unohtamassa, että hän kävi panemassa huoraa tyttöystävänsä raskausaikana. Nyt liverpoolilainen on lähtökuopissa – Manchester United on käynyt hänelle liian pieneksi.
”Kuka nyt on huora?” kysyi kannattajan tekemä teksti Rooneylta katsomossa. Rooneylle tipahtelee nettipalstoilla tappouhkauksia – ei tosin mikään ylläri, kun kyseessä on ylireagoinnin kotimaa Englanti. Mutta ihan äkkiä Rooney ei varmaan uskalla lähteä Manchesterin yöelämään.
”Coleen antoi anteeksi, me emme aio” luki toisessa julistuksessa. United-kannattajat ovat raivoissaan Everton-kasvatille. Rooneyn aiheuttama ärtymys siirtyy seurasta ja kaupungista toiseen. Hän on jo kerran suututtanut kunniattomalla käytöksellään Evertonin kannattajat, nyt hän on näköjään menettänyt Manchesterin punaisen puoliskon tuen. Mutta ennen tammikuuta hän ei pääse minnekään.
Ottajiahan olisi. Rooney Coleenin ja huoriensa kanssa saattaa hyvinkin lähteä muille maille. Jokin näistä lienee seuraava osoite: Chelsea, Inter, Barcelona, Real Madrid. Espanjan pääkaupungissa José Mourinho on huhujen mukaan kuolannut yöunillaan tyynylleen kuvitellessaan Crisu Ronaldon antamassa fantsuja syöttöjä härkämäisesti rynnistävälle Rooneylle. Aika tappava skenaario, joo.
Aika näyttää, missä Rooney toilailee tammikuussa.
”Kuka nyt on huora?” kysyi kannattajan tekemä teksti Rooneylta katsomossa. Rooneylle tipahtelee nettipalstoilla tappouhkauksia – ei tosin mikään ylläri, kun kyseessä on ylireagoinnin kotimaa Englanti. Mutta ihan äkkiä Rooney ei varmaan uskalla lähteä Manchesterin yöelämään.
”Coleen antoi anteeksi, me emme aio” luki toisessa julistuksessa. United-kannattajat ovat raivoissaan Everton-kasvatille. Rooneyn aiheuttama ärtymys siirtyy seurasta ja kaupungista toiseen. Hän on jo kerran suututtanut kunniattomalla käytöksellään Evertonin kannattajat, nyt hän on näköjään menettänyt Manchesterin punaisen puoliskon tuen. Mutta ennen tammikuuta hän ei pääse minnekään.
Ottajiahan olisi. Rooney Coleenin ja huoriensa kanssa saattaa hyvinkin lähteä muille maille. Jokin näistä lienee seuraava osoite: Chelsea, Inter, Barcelona, Real Madrid. Espanjan pääkaupungissa José Mourinho on huhujen mukaan kuolannut yöunillaan tyynylleen kuvitellessaan Crisu Ronaldon antamassa fantsuja syöttöjä härkämäisesti rynnistävälle Rooneylle. Aika tappava skenaario, joo.
Aika näyttää, missä Rooney toilailee tammikuussa.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Rollo ja sen Palloseura
Mistä Rovaniemi tunnetaan? Mitä siellä on? Mikä se edes on? Lapin pääkaupunki, napapiirin etulinja, paikka jossa päinkään en ole ikinä käynyt. Rovaniemi on minulle yhtä vieras kuin Singapore tai Ouagadougou. Rovaniemi on Reindeerspottingin suomalainen miljöö, karu ja masentava suomalainen keskikokoinen kaupunki ja maakuntakeskus. Ennen kaikkea Rovaniemi on (kuulemma) jalkapallokaupunki ja sen ylpeys on hissiseurojen kuningas – Rovaniemen Palloseura.
Ja niin vain rops teki sen taas: putoamisen jälkeen heti nousu takaisin pääsarjaan. Ja sekös joitakin ihmisiä vituttaa. Tavallaan on hienoa, että maantieteellisesti Liiga ulottuu maamme joka kolkkaan, mutta come on hei: Rovaniemi. Perinteitä toki on, mutta come on hei: Rovaniemi. Ja kaiken lisäksi ropsin joukkue on täynnä ulkomaalaisvahvistuksia, mikä ajaa väkisinkin keskusteluun ulkomaalaiskiintiöstä suomalaisissa sarjoissa. Aivan kuin meillä ei jo tarpeeksi olisi huolia.
Tämän kauden ropsin joukkueessa kirmasi peräti 13 ulkomaalaista pelaajaa. Määrä on järkyttävän suuri. Omille pojille tuskin annetaan mahdollisuuksia, puhumattakaan siitä, että joukkueessa virtaisi aito lappalaisveri. Jo pidemmän aikaa shamaanirumpujen sijasta joukkueen pukuhuoneesta on kantautunut afrikkalainen sävel, mikä on saanut irvileuat kekseliäälle tuulelle.
Voiko ropsia pilkata leimaamatta itseään rasistiksi? Onko ropsissa ylipäätään muuta irvailun aihetta kuin ulkomaalaisten ennennäkemätön suosiminen ja heidän avullaan ratsastaminen? Jotain heikkoa vastakkainasettelua voidaan toki hakea akselilla pohjoinen-etelä, mutta rops on silti aivan liian kaukana kaikesta. Taitaa olla niin, että ropsilaiset vain itse yrittävät luoda vastakkainasetteluja koko muun Suomen kanssa, eikä tietysti turhaan: usein tuntuu siltä, ettei kukaan ropsista pidä. Ja miksi edes pitäisi?
Kaudella 2012 Rovaniemellä pelataan taas Ykköstä. Se on varma juttu se.
Ja niin vain rops teki sen taas: putoamisen jälkeen heti nousu takaisin pääsarjaan. Ja sekös joitakin ihmisiä vituttaa. Tavallaan on hienoa, että maantieteellisesti Liiga ulottuu maamme joka kolkkaan, mutta come on hei: Rovaniemi. Perinteitä toki on, mutta come on hei: Rovaniemi. Ja kaiken lisäksi ropsin joukkue on täynnä ulkomaalaisvahvistuksia, mikä ajaa väkisinkin keskusteluun ulkomaalaiskiintiöstä suomalaisissa sarjoissa. Aivan kuin meillä ei jo tarpeeksi olisi huolia.
Tämän kauden ropsin joukkueessa kirmasi peräti 13 ulkomaalaista pelaajaa. Määrä on järkyttävän suuri. Omille pojille tuskin annetaan mahdollisuuksia, puhumattakaan siitä, että joukkueessa virtaisi aito lappalaisveri. Jo pidemmän aikaa shamaanirumpujen sijasta joukkueen pukuhuoneesta on kantautunut afrikkalainen sävel, mikä on saanut irvileuat kekseliäälle tuulelle.
Voiko ropsia pilkata leimaamatta itseään rasistiksi? Onko ropsissa ylipäätään muuta irvailun aihetta kuin ulkomaalaisten ennennäkemätön suosiminen ja heidän avullaan ratsastaminen? Jotain heikkoa vastakkainasettelua voidaan toki hakea akselilla pohjoinen-etelä, mutta rops on silti aivan liian kaukana kaikesta. Taitaa olla niin, että ropsilaiset vain itse yrittävät luoda vastakkainasetteluja koko muun Suomen kanssa, eikä tietysti turhaan: usein tuntuu siltä, ettei kukaan ropsista pidä. Ja miksi edes pitäisi?
Kaudella 2012 Rovaniemellä pelataan taas Ykköstä. Se on varma juttu se.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Baxterismia ja vasikointia
Baxterismi on uusi termi. Se tarkoittaa ymmärtämättömyyttä omaa typeryyttä kohtaan. Se tarkoittaa välinpitämättömyyttä omaa hölmöyttä kohtaan. Se tarkoittaa sopeutumattomuutta omaa idiotismia kohtaan. Stuart Baxter baxterismin toteuttajana on todellinen ekspertti.
Se on toki ollut jo tiedossa, että Baxter on onnistunut tuhoamaan kaiken sen, mitä Antti Muurinen ja Roy Hodgson toivat Suomen maajoukkueeseen. Nykyinen Baxterin joukkue on paskempi ja mielikuvituksettomampi kuin Mursun, ja puolustuksellisesti surkea verrattuna Hodgsonin joukkueeseen.
Mitä ihmettä Baxter enää hakee? Mitä hakee Palloliitto? Mitä helvetin järkeä on enää pitää moista lampaannussijaa palkkalistoilla? Eikö olisi aika aloittaa jo nyt uusi aikakausi uuden valmentajan kanssa? Mitä vittua nyt taas?! Kannattajien kärsivällisyys loppui eilen totaalisesti.
Mutta eilen pelkästään Suomen maajoukkueen esitys ei saanut kannattajan mieltä vakavaksi. On nimittäin tullut tietoon, että poliisi on tehnyt undercover-hommia SMJK:n marssilla spotaten soihduttajia. Lisäksi jotkut siviilit ovat vasikoineet omista. Tämä siis varoituksen sanana tulevaisuutta ajatellen: vieressä kulkeva janari saattaa olla kyttä, oman elämänsä donniebrasco, joka odottaa virheliikettäsi ilmoittaaksesi sinusta jouhahomolle, jonka maijassa on tilaa puhumattakaan Kisahallin putkasta, jonne eilenkin joutui muutama suomalaiskannattaja vain ja ainoastaan viattoman ja turvallisesti toteutetun soihdutuksen vuoksi.
Että sellaista. Ihan helvetin mukavaa on jälleen olla jalkapallokannattaja.
Se on toki ollut jo tiedossa, että Baxter on onnistunut tuhoamaan kaiken sen, mitä Antti Muurinen ja Roy Hodgson toivat Suomen maajoukkueeseen. Nykyinen Baxterin joukkue on paskempi ja mielikuvituksettomampi kuin Mursun, ja puolustuksellisesti surkea verrattuna Hodgsonin joukkueeseen.
Mitä ihmettä Baxter enää hakee? Mitä hakee Palloliitto? Mitä helvetin järkeä on enää pitää moista lampaannussijaa palkkalistoilla? Eikö olisi aika aloittaa jo nyt uusi aikakausi uuden valmentajan kanssa? Mitä vittua nyt taas?! Kannattajien kärsivällisyys loppui eilen totaalisesti.
Mutta eilen pelkästään Suomen maajoukkueen esitys ei saanut kannattajan mieltä vakavaksi. On nimittäin tullut tietoon, että poliisi on tehnyt undercover-hommia SMJK:n marssilla spotaten soihduttajia. Lisäksi jotkut siviilit ovat vasikoineet omista. Tämä siis varoituksen sanana tulevaisuutta ajatellen: vieressä kulkeva janari saattaa olla kyttä, oman elämänsä donniebrasco, joka odottaa virheliikettäsi ilmoittaaksesi sinusta jouhahomolle, jonka maijassa on tilaa puhumattakaan Kisahallin putkasta, jonne eilenkin joutui muutama suomalaiskannattaja vain ja ainoastaan viattoman ja turvallisesti toteutetun soihdutuksen vuoksi.
Että sellaista. Ihan helvetin mukavaa on jälleen olla jalkapallokannattaja.
maanantai 11. lokakuuta 2010
HIFK:n nousu kohti valoa
Helsingin IFK:ssa tiivistyvät suomenruotsalainen kermaperseys, stadilainen rehellisyys, tietynlainen arroganttius, urbaani uho ja positiivinen meininki. Vai puhunko kuitenkin IFK:n kannattajista, Stadin Kingeistä? Itse seuranahan IFK on jalkapallon puolella jo pitkään vaeltanut synkillä mailla, mutta nyt se on lähellä nousta Ykköseen – ja ihan ansaitusti.
IFK kuuluu perinteisiin suuriin suomalaisiin seuroihin. Ulkopuolisen silmille IFK on seuroista stadilaisin, tätä mieltä Stadissa ovat varmasti ainakin IFK-kannattajat (ylläripylläri). IFK:n tyylikkyys tiivistyy sen historiassa, kannattajissa ja siinä, että sitä on myös helppo vihata sekä Stadissa että ’landella’.
’Hejsan, bönder, vi é IFK’, huutavat Kingit vieraspaikkakunnilla. He ovat koonneet kunnioitettavan ’klackenin’ ja lähteneet rymyämään ja rellestämään jonnekin päin Härmää. He ottavat tilan ja ajan haltuun kekseliäillä sanoituksillaan, komeasti kajahtavilla sävelillään, näyttävyydellään ja kiimallaan. Stadin Kingit on todellakin Suomen paras kannattajaryhmä – sitä se on ollut jo pitkään.
Eilen Tampereella Kakkosen nousukarsinnassa IFK voitti Ilveksen 1-2. Ratkaiseva maali syntyi lisäajalla, mikä tietysti sai Kingit sekoamaan. Jo pelkästään kannattajiensa vuoksi IFK ansaitsee nousta Ykköseen. Mutta ei vain kannattajiensa vuoksi, vaan historiansa vuoksi. Ja jo senkin vuoksi, että muutaman vuoden sisällä olisi korkea aika merkitä suomalaiseen futiskalenteriin ihan oikea Stadin derby: HJK-IFK.
IFK kuuluu perinteisiin suuriin suomalaisiin seuroihin. Ulkopuolisen silmille IFK on seuroista stadilaisin, tätä mieltä Stadissa ovat varmasti ainakin IFK-kannattajat (ylläripylläri). IFK:n tyylikkyys tiivistyy sen historiassa, kannattajissa ja siinä, että sitä on myös helppo vihata sekä Stadissa että ’landella’.
’Hejsan, bönder, vi é IFK’, huutavat Kingit vieraspaikkakunnilla. He ovat koonneet kunnioitettavan ’klackenin’ ja lähteneet rymyämään ja rellestämään jonnekin päin Härmää. He ottavat tilan ja ajan haltuun kekseliäillä sanoituksillaan, komeasti kajahtavilla sävelillään, näyttävyydellään ja kiimallaan. Stadin Kingit on todellakin Suomen paras kannattajaryhmä – sitä se on ollut jo pitkään.
Eilen Tampereella Kakkosen nousukarsinnassa IFK voitti Ilveksen 1-2. Ratkaiseva maali syntyi lisäajalla, mikä tietysti sai Kingit sekoamaan. Jo pelkästään kannattajiensa vuoksi IFK ansaitsee nousta Ykköseen. Mutta ei vain kannattajiensa vuoksi, vaan historiansa vuoksi. Ja jo senkin vuoksi, että muutaman vuoden sisällä olisi korkea aika merkitä suomalaiseen futiskalenteriin ihan oikea Stadin derby: HJK-IFK.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Kannattajan kausi pienessä paketissa
Vaikka sarjakautta on vielä kaksi kierrosta jäljellä, tuntuu silti olevan hyvä aika tiivistää Mikkelin Palloilijoiden kausi pakettiin kannattajan näkökulmasta tarkasteltuna. En ryhdy kertaamaan tuloksia, en pelaaja-asioita, en ylipäänsä mitään tilastoihin noteeraavaa paskanjauhamista, jotka jauhetaan muilla foorumeilla niille tarkoitetuissa keskusteluissa. Tämä kertaus on nimenomaan pienimuotoinen kertaus kannattajan kaudesta.
Kautta odottaa aina suurella innolla, hiljalleen kasvavalla kiimalla. Varsinkin tätä kautta odotti lähes sairaudeksi kohoavalla innolla, kun MP teki paluun Ykköseen. Lisäksi seura osallistui pitkästä aikaa Suomen cupiin, joka tarjoili ilonhetkiä ennen sarjakauden alkua. Vierasottelu Viikkareita vastaan Vuosaaren Kartanon tekonurtsilla oli huikea näytelmä. Viiden hengen urhoollinen kannattajajoukko ei joutunut pettymään, kun MP rynnisti jatkoon rankkarikisan jälkeen. Kauden huikeimmat fiilikset koettiin tuolloin huhtikuisena lauantai-iltapäivänä Itä-Helsingissä.
Cupissa MP eteni hienosti aina 16 parhaan joukkoon. Neljännesvälierien arvontaa odotettiin innolla – oli perjantai-ilta, kohtalokas ilta. Ja kaikki halusivat vain yhden vastustajan. Ja se Urskiin myös saatiin – ”It’s fucking Millwall!”. Kuuden vuoden tauon jälkeen pohjoisen serkut, keltamekot tulivat ja pelattiin Suomen derbyistä kaunein: Savon derby.
Vaan eipä tästä Savon derbystä muodostunut mitään klassikkoa. Surkea sää tappoi yleisöryntäyksen, vaikka tunnelmaa se ei Urskissa haitannut. Lopputuloksen me kaikki tiedämmekin, mutta silti olisi väärin väittää, etteikö kupsin kohtaaminen tappiosta huolimatta olisi ollut MP:n kannattajille yksi kauden ehdottomista kohokohdista; ei Savon derbyä joka kausi valitettavasti pelata.
Entä sitten paras ja paskin vierasreissu? Paras away day koettiin ehdottomasti Helsingissä Klubi 04 -matsissa. Turpaanhan sielläkin tuli, mutta meininki oli todella hyvä ja raivokas, puhumattakaan kevennyksenä toimineesta ’seksimessu’-chäntistä. Ja myöhemmin pelimestoille saapuneen auton tulomatkatarinat ovat jo sen verran legendaarista settiä, ettei niitä voi sivuuttaa sanallisissa kausimuisteloissa.
Ja entäpä se paskin away day? Joko Espoo tai Tampere. Ehkä kuitenkin Espoo, koska se ehdittiin jo samana iltana julistaa kaikkien aikojen paskimmaksi vierasreissuksi. Toisaalta jokainen sillä reissulla ollut voi olla ylpeä läsnäolostaan. MP:llä oli voiton avaimet käsissään, mutta tyhjin käsin lähdettiin ja loppuilta kierreltiin turhaan kebabin perässä Kouvolassa vittuuntuneina elämälle ja kaikelle. Tampereelta palatessa sentään kotona odotti MM-finaali ja naposteltavat, Espoosta palatessa vain kylmä sänky, epätoivo ja murhe.
Paljon enemmän ei-niin-hienoja-hetkiä on tarjoillut kuluva kausi MP:n kannattajille. Tuskan jälkeen Mölsän tie vie takaisin Kakkoseen, mutta sieltä aiotaan päästä takaisin ylös yhtä nopeasti kuin pudottiin alas. Kävi miten kävi, kannattajat eivät Mölsää tietenkään hylkää. He saattavat kritisoida seurajohtoa, pelaajia, valmentajia, he saattavat potkia näitä perseelle tarvittaessa niin kuin kunnon kannattajan täytyykin, kun on aihetta huoleen. Mutta MP:tä he eivät hylkää. MP on heille abstrakti käsite, jota joukkue ja seura konkreettisesti edustavat. MP on heille tunne, sinivalkoinen olento, jonka koti on Urski, jolla on kunnia ja historia ja tietynlainen status. MP on heille unelma, rakkaus ja uskollisuus, Mikkelin ylpeys, Etelä-Savon urheilullinen kruunu. Aina MP!
Kautta odottaa aina suurella innolla, hiljalleen kasvavalla kiimalla. Varsinkin tätä kautta odotti lähes sairaudeksi kohoavalla innolla, kun MP teki paluun Ykköseen. Lisäksi seura osallistui pitkästä aikaa Suomen cupiin, joka tarjoili ilonhetkiä ennen sarjakauden alkua. Vierasottelu Viikkareita vastaan Vuosaaren Kartanon tekonurtsilla oli huikea näytelmä. Viiden hengen urhoollinen kannattajajoukko ei joutunut pettymään, kun MP rynnisti jatkoon rankkarikisan jälkeen. Kauden huikeimmat fiilikset koettiin tuolloin huhtikuisena lauantai-iltapäivänä Itä-Helsingissä.
Cupissa MP eteni hienosti aina 16 parhaan joukkoon. Neljännesvälierien arvontaa odotettiin innolla – oli perjantai-ilta, kohtalokas ilta. Ja kaikki halusivat vain yhden vastustajan. Ja se Urskiin myös saatiin – ”It’s fucking Millwall!”. Kuuden vuoden tauon jälkeen pohjoisen serkut, keltamekot tulivat ja pelattiin Suomen derbyistä kaunein: Savon derby.
Vaan eipä tästä Savon derbystä muodostunut mitään klassikkoa. Surkea sää tappoi yleisöryntäyksen, vaikka tunnelmaa se ei Urskissa haitannut. Lopputuloksen me kaikki tiedämmekin, mutta silti olisi väärin väittää, etteikö kupsin kohtaaminen tappiosta huolimatta olisi ollut MP:n kannattajille yksi kauden ehdottomista kohokohdista; ei Savon derbyä joka kausi valitettavasti pelata.
Entä sitten paras ja paskin vierasreissu? Paras away day koettiin ehdottomasti Helsingissä Klubi 04 -matsissa. Turpaanhan sielläkin tuli, mutta meininki oli todella hyvä ja raivokas, puhumattakaan kevennyksenä toimineesta ’seksimessu’-chäntistä. Ja myöhemmin pelimestoille saapuneen auton tulomatkatarinat ovat jo sen verran legendaarista settiä, ettei niitä voi sivuuttaa sanallisissa kausimuisteloissa.
Ja entäpä se paskin away day? Joko Espoo tai Tampere. Ehkä kuitenkin Espoo, koska se ehdittiin jo samana iltana julistaa kaikkien aikojen paskimmaksi vierasreissuksi. Toisaalta jokainen sillä reissulla ollut voi olla ylpeä läsnäolostaan. MP:llä oli voiton avaimet käsissään, mutta tyhjin käsin lähdettiin ja loppuilta kierreltiin turhaan kebabin perässä Kouvolassa vittuuntuneina elämälle ja kaikelle. Tampereelta palatessa sentään kotona odotti MM-finaali ja naposteltavat, Espoosta palatessa vain kylmä sänky, epätoivo ja murhe.
Paljon enemmän ei-niin-hienoja-hetkiä on tarjoillut kuluva kausi MP:n kannattajille. Tuskan jälkeen Mölsän tie vie takaisin Kakkoseen, mutta sieltä aiotaan päästä takaisin ylös yhtä nopeasti kuin pudottiin alas. Kävi miten kävi, kannattajat eivät Mölsää tietenkään hylkää. He saattavat kritisoida seurajohtoa, pelaajia, valmentajia, he saattavat potkia näitä perseelle tarvittaessa niin kuin kunnon kannattajan täytyykin, kun on aihetta huoleen. Mutta MP:tä he eivät hylkää. MP on heille abstrakti käsite, jota joukkue ja seura konkreettisesti edustavat. MP on heille tunne, sinivalkoinen olento, jonka koti on Urski, jolla on kunnia ja historia ja tietynlainen status. MP on heille unelma, rakkaus ja uskollisuus, Mikkelin ylpeys, Etelä-Savon urheilullinen kruunu. Aina MP!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)