Lance Armstrongin tunnustus ei ollut ammattipyöräilyn synkin päivä. Kyse on puhdistautumisesta, lajin imagon pelastamisesta. Synkin päivä oli se, kun Lance voitti ensimmäisen Tour de Francensa dopingia suonissaan. Ja siltikin, nyt vuosien päästä, kyseessä on vain jäävuoren huippu.
Lancea voidaan sääliä ja pitää olosuhteiden uhrina. Ja samalla häntä voidaan pitää sylkykuppina ja ansaitusti ajojahdin kohteena. Lancen häikäilemätön valheiden verkko sai päätöksensä Oprahin edessä. USA:n televisiokulttuurin matriarkka oli välittäjänä Lancen odotetussa tunnustuksessa. Mutta silti Lance on vain yksi syyllisistä.
Lance Armstrong saattoi hyvinkin olla yksi johtavista doping-miehistä, mutta suurikin mies tarvitsee taakseen koneiston ja salaliiton. Saadaanko totuus koskaan selville? Miten laajalle huijaus ulottaa lonkeronsa? Jotkut jopa puhuvat kansainvälisen pyöräilyliiton osallisuudesta. Ja olettiko joku oikeasti, että huijaus pysyy ikuisesti salassa? Usein puhutaan urheilijoiden typeryydestä; Lancen taisi sokeuttaa menestyksen haaliminen hinnalla millä hyvänsä ja aivokapasiteetin kyky uhrattiin dopingin salaamiseen ja oikea-aikaiseen veritankkaukseen, mikä mahdollisti puhtaat testit kilpailun aikana.
Lancen nimi ei huijauksesta huolimatta poistu urheilun historian lehdiltä, seitsemän voiton suora on seitsemän voiton suora, vaikka se pyyhittäisiin virallisista tilastoista. Toipuminen kivessyövästä ja nousu pyöräilyn huipulle on tuhkimotarina vailla vertaa. Vaikkakin tarina toteutui kielletyin konstein. Mutta niin kuin Lance itsekin totesi Oprahille: seitsemän Tourin voittaminen peräkkäin ei ole mahdollista puhtain keinoin. Tai ei ainakaan ollut Lancen aikaan, jolloin periaatteessa kaikki muutkin huiput käyttivät dopingia.
Ammattilaispyöräily on sittemin jollain tavalla puhdistunut, mutta likaisia lakanoita on yhä sen pedeissä. On sääli, että Lancesta tulee nyt vain mieleen doping. Mutta se on totuus. Olisi tekopyhää olettaa ja väittää, etteikö kukaan pyöräilyn huippu olisi koskaan koskenut kiellettyihin aineisiin. Ammattipyöräilyn seuraajat ovat kuitenkin muuttuneet niin kyynisiksi, ettei mikään enää yllätä.
