Helsingin Jalkapalloklubi hävisi Dinamo Zagrebille yhteismaalein 3-1. Tuloksellisesti tappiossa ei ole mitään hävettävää, mutta jälleen Mestarien liigan lohkovaihe jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Seuraavaksi Klubin haasteena on päästä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen, mikä sekin olisi hieno saavutus.
Kun Suomen maajoukkue kyntää syviä soita umpipaskoilla esityksillään, olisi suotavaa, että suomalainen jalkapallo saisi valoa pimeään kammioonsa edes seurajoukkuepuolella. Ja Klubilta sitä valoa on syytä odottaa. Onhan kyseessä seura, joka on tehnyt Suomen toistaiseksi kaikkien aikojen upeimman jalkapallosaavutuksen.
1998 ja maailmanmestarimaan Metz kaatui karsinnoissa. HJK porhalsi lohkovaiheeseen ensimmäisenä suomalaisseurana. Muistan avausottelun, joka oli PSV:tä vastaan vieraissa. Niukka 2-1-tappio oli raskas kantaa, mutta kotona Benfica kaatui upeasti. Ehkä paras muisto suomalaisten CL-seikkailusta on, kun Luiz Antonio pamautti 2-2-tasoituksen Valon stadionilla Lissabonissa ottelun viimeisillä hetkillä. Koko kansan Klubi! Sinivalkoinen!
Tuo CL-kausi muutenkin oli melko ikimuistoinen. Aina hurjaa finaalia myöten, jossa Manchester Unitedin punainen minuutti raunioitti Bayern Münchenin ja sai eteläsaksalaiset kyyneliin. Camp Nou hehkui ja eräs nuori pojankloppi ihmetteli kotisohvallaan jalkapallon hienoutta.
